Kevään merkkejä

Eilisiltana kotiintullessa huomasin, että liki kaksimetrisistä kinoksista välittämättä kukkapenkkiin oli ilmestynyt vihreyttä. Tänään olohuoneen ikkunan ulkopuolella, aurinkoisella seinämällä pörräsi kohmeisen oloinen kärpänen. Pieniä merkkejä kevään alkamisesta on siis näkyvissä!

Norja-Tanska 1-1

Viimeiset kaksi viikkoa norjalaismedioiden urheiluosioita on hallinnut Norja-Tanska -jalkapallo-ottelu, joka pelattiin eilen. Lehti- ja tv-juttujen määrästä olisi voinut päätellä kyseessä olevan (vähintään) jalkapallon MM-kisojen loppuottelu!

Viikon ajan ennen ottelua tuli päivittäin urheilun erikoislähetys, joka keskittyi vain ja ainoastaan tähän matsiin. Joka ilta haastateltiin molempien maajoukkueiden valmentajia, tähtipelaajia ja muita asianosaisia. Ottelun lopputuloksen ennustamiseen käytettiin apuna usemman norjalaisen hiihtosankarin mielipiteitä, matemaattisia taulukoita ja kertaalleen myös yhtä gibbonia!

Usemmalla nettisivustolla oli näkyvissä kello, josta pystyi koko ajan tarkkailemaan, kuinka pitkä aika matsin alkuun vielä oli jäljellä. TV:n katsojille ei voinut jäädä ottelun ajankohta epäselväksi, sillä sitä mainostettiin jokaikisellä mainostauolla. Eilen tuli muutama tunti (!) ottelua ennakoivaa ohjelmaa - ja lopulta itse ottelu.

Ottelu oli luonnollisesti mahdollista nähdä heti suoran lähetyksen päätyttyä jälkilähetyksenä toisella kanavalla. Tänään mm. NRK:n verkkosivuston urheiluosiossa on ollut useita juttuja eilisestä pelistä. Voisin arvata, että sama pätee myös sanomalehtiin. Myrskyn ja voimallisen lumisateen vuoksi emme ole tänne Glomfjordiin saaneet useampaan päivään sanomalehtiä myyntiin.

Vinterfestivalen

Vinterfestivalen päättyi eilen perinteisiin lumilinnabileisiin liikenneympyrässä. Tänä vuonna sääolosuhteet koettelivat festivaalia koko viikon ajan. Välillä jouduttiin sulkemaan laskettelukeskus. Keskustassa festivaalin ajaksi pystytettävä laavu (tai oikeammin intiaaniteltta) jouduttiin viemään pois, kun myrskytuulet olivat riepotelleet sitä armottomasti hajalle.

Lumilinnabaarin osalta täällä pari viikkoa ennen ajankohtaa pelättiin, että vesisateiden jatkuessa lumilinnaa ei saada lainkaan rakennettua. Lumilinna saatiin tehtyä valmiiksi jo viime lauantaina, ja sen jälkeen ollaan lähinnä pelätty, sotkevatko myrskytuulet ja jatkuva lumisade hienon rakennelman.

Viime lauantain avajaisbileet teemalla Saturday Night Fever keräsivät n. 230 osanottajaa. Loppujen lopuksi eilisiin päätösbileisiinkin saatiin väkeä paikalle, vaikka aluksi näyttikin siltä, että sää pelottaisi osallistujia. Grillihinnastoa alettiin kirjoittaa apupöydälle, suoraan lumeen, kuten kuvasta havaitsette.

Suurimman osan ajasta istuimme paikallisten kanssa lämmittelemässä hotellin baarissa mielummin kuin puhurissa ja lumisateessa lumilinnassa. Hotellin baarissa tapasimme aivan sattumalta erään suomalaisen, joka oli Glomfjordissa työkeikalla. Aloite siirtymiseen hotellin sisätiloihin tuli muuten paikallisilta tutuilta: Jyriä ja minua eivät mieto muutaman asteen pakkanen ja ulvova tuuli olisi niinkään säikäyttäneet!

Avisa Nordlandin uutinen eilisestä Vintefestivalenin lastenjuhlasta.

Avisa Nordlandin kuvagalleria Vinterfestivalenilta.

Toinen maailma

Oli erittäin hyvä, että Helsingissä käydessäni siellä vallitsivat kovat pakkaset höystettynä jäätävällä viimalla. Glomfjordissa asuessa voi nimittäin hyvin helposti ja nopeasti tottua miellyttävän leutoihin talvikeleihin. Kaksi päivää Suomesta palaamiseni jälkeen täällä oli kahdeksan lämpöastetta ja vesisade. Sadetta saatiinkin valitettavasti usemman viikon jakso putkeen. Samaiseen sadejaksoon osui myös pari hurjempaa talvimyrskyä, jolloin esim. kaikki julkinen liikenne oli pysähdyksissä ja yksityisautoilua kehotettiin välttämään.

Sää on aina suosittu puheenaihe jumpparyhmässä. Siellä valiteltiin keskustelussa lähinnä sitä, että vesisateet eivät tulleet "ajallaan" marras-joulukuussa. Tämän talven pakkaslukemiakin pidettiin normaalia kovempina, mutta kun kerroin Helsingin helmikuisesta kylmyydestä, keskustelijat alkoivatkin hämmästellä meikäläisen kylmänkestävyyttä. Sanoin, että palatessani Helsingistä Glomfjordiin tuntui kuin olisin siirtynyt toiseen maailmaan. Sään puolesta, siis.

Viime viikolla oli pari kaunista keväistä päivää: toinen päivä oli häikäisevän aurinkoinen ja lämpötila oli nollan tienoilla. Hanget hohtivat ja maisema oli kuin postikortista. Toinen päivä puolestaan oli vielä aurinkoisempi ja lämpötila nousi yli kymmeneen lämpöasteeseen. Räystäät tippuivat ja pihaamme palannut vuonontipu lauleskeli aarioita.

Tänään on taas palattu vesisateeseen ja harmauteen. Eilen alkoi perinteinen Vinterfestivalen, ja tämän päivän ohjelma sijoittui kokonaisuudessaan Glomfjordin laskettelukeskukseen. Runsaiden sateiden vuoksi laskettelukeskus on kuitenkin suljettuna.

Glomfjord Vinterfestivalen

Katso luontoa ja huomaa...

Jyri on kahtena peräkkäisenä lauantaina käynyt kalastamassa ja olen ollut mukana molempina kertoina. Viime lauantaina pääsin istuskelemaan rantakalliolla ja nautiskelemaan uskomattoman lämpimästä auringonpaisteesta. Tänään oli kylmempää, tuulista ja taivaalta tuli alas räntää, lunta ja jopa rakeita. Kalliolla istuskelun sijaan kävelin pitkin rantaa.

Jokin aika sitten Melöyn paikallislehti oli tehnyt jutun siitä, miten Jyrinkin suosimalla kalastuspaikalla kukoistaa roskaamiskulttuuri. Esimerkkinä oli erään Melöyn asukkaan tekemä havainto siitä, että kaapelityömaalle oli jätetty työn tekemisen jälkeen kasa kaapeleita ja muita työhön liittyneitä osia. Niitä ei oltu vaivauduttu viemään mukana pois, eikä edes heittämään paikalla olevaan roskikseen. Sen sijaan ne oli jätetty sinne tänne, roskiksen lähettyville. Olen itsekin kirjoittanut tästä jäteasiasta blogissani aiemmin, silloin kyse oli tunturista.

Kävellessäni tänään rantaa pitkin, näky oli surullinen: lumen alta oli alkanut paljastua laaja jätevalikoima. Rannalla oli kertakäyttögrillien jäännöksiä, iso määrä erilaisia ruokapakkauksia, juomapulloja ja -tölkkejä jne. jne. Muovia oli monessa eri muodossa. Vaikka osa rannalla lojuneista jätteistä olikin ehkä meren mukanaan tuomia, tuskin kaikki. Paikalliset puhuvat mielellään upeista maisemista ja luonnon antamista mahdollisuuksista mm. liikunnan ja kalastamisen harrastamiseen. Ainakaan osa luonnossa kulkijoista ei tunnu ymmärtävän, minkä vuoksi tämän ja monen muun kalastuspaikan parkkipaikalle on laitettu iso jäteastia.

Melöy Avisan juttu roskaamisesta.

Sukset jalassa syntyneitä?

Jyri on käynyt taas viime aikoina ahkerasti kiertämässä lähimpänä sijaitsevaa hiihtolenkkiä. Hiihtolenkin alku- ja päätepiste sijaitsevat paikallisen koulun vieressä. Koulun vieressä sijaitsee myös urheilukenttä, jolle on tehty tasamaalatu hiihtoa vasta opetteleville.

Perjantaisella hiihtolenkillä Jyri oli tavannut paikallisen hiihtäjän, jonka muistamme jo viime talvelta. Viime talvena hän näimme hänet numerolappu rinnassa samaisella tasamalaadulla lasten hiihtokisoissa, joskin eteneminen oli aika hankalaa lähes jatkuvan kaatuilun vuoksi. Emme päässeet tuolloin hänen kanssaan puhekontaktiin, koska hän oli vasta vuoden ikäinen!

Ikä- ja kokoero eivät estäneet nykyisin 2-vuotiasta norjalaista yrityksessä haastaa Jyri ladulla. Tuleva hiihtosankari oli treenaamassa isänsä kanssa. Jyri pyrki pienen hiihtoharjoittelijan ohi jatkaakseen omalle hiihtolenkilleen. Kun pienen hiihtäjän vauhti suksilla ei ollut tarpeeksi kova, hän avasi suksen siteet ja lähti pyrkimään Jyristä ohi juoksemalla. Tämä ei kuitenkaan auttanut. Kun Jyri pyysi (suomeksi!) latua päästesssään ottamaan kierroksella kiinni tulevan mestarihiihtäjän, tämä puolestaan yritti ottaa henkisen yliotteen ilmoittamalla (norjaksi) hiihtävänsä Jyrin edellä. Ilmeisesti myös henkinen valmennus on täällä mukana kuvioissa alusta pitäen!

Äänestämään!(?)

Tällä kertaa oli pakko laittaa huutomerkki- ja kysymysmerkki otsikkoon. Niin kauan kuin minulla on ollut äänioikeus, olen aina käynyt äänestämässä. Aloin jo tammikuun puolella etsiä tietoa siitä, milloin ja missä pääsee äänioikeuttaan Norjassa asuvana ulkosuomalaisena käyttämään. Meillähän on käytännössä kolme mahdollisuutta: äänestämme ennakkoon Suomessa tai Norjassa tai varsinaisena vaalipäivänä Suomessa. Arvelimme Jyrin kanssa, että äänestäminen voisi olla mahdollista Bodössä sijaitsevassa Suomen kunniakonsulaatissa. Se olisi helpoin vaihtoehto tässä tilanteessa.

Viime viikolla etsin (ja löysinkin) verkosta listan eduskuntavaalien ulkomailla sijaitsevista ennakkoäänestyspaikoista. Norjassa paikkoja on yhteensä 10 kpl. Vain Oslossa ennakkoäänestys on mahdollista koko ennakkoäänestyksen ajan (6.-9.4.2011), muissa paikoissa yhtensä ainoana päivänä. Bodö ei ollut listalla. Lähetystön sivuillakaan ei ollut lainkaan Bodön kunniakonsulaatin tietoja. Pienen lisäetsinnän jälkeen löysin asiaan selityksen Avisa Nordlandin 21.2.2011 julkaisemasta uutisesta, jossa kiitettiin tähänastista kunniakonsulia ja kerrottiin, ettei seuraaja ole selvillä.

Jyri ehdotti, että katsoisimme sopivan ajomatkan päässä sijaitsevan ennakkoäänestyspaikan. Voisimme ajella sinne ja harrastaa äänestämisen ohella turismia. Valitettavasti lähimpäänkin äänestypaikkaan on matkaa yli 650 km yhteen suuntaan! Käytännössä Jyrin olisi pitänyt ottaa edellinen päivä vapaaksi matkustamiseen.

Nyt näyttää todennäköisimmältä vaihtoehdolta ennakkoäänestäminen Oslossa. Ensimmäistä kertaa kertyy äänestypaikkaan matkaa hieman yli 1 000 km suuntaansa.

MM-kisat

MM-hiihdot ovat loppuneet ja vihdoinkin televisiosta alkaa tulla NRK:n kanavilta muutakin kuin kisaohjelmaa. Suorien kisalähetysten lisäksi ohjelmistossa oli joka päivä 1-2 uusintaa/kertausta kisatapahtumista ja niiden päälle koko illan kestävä kisastudio. Kisastudiossa oli urheilijahaastattelujen lisäksi myös muuta sisältöä: Yksi NRK:n toimittajista asui kisojen ajan teltassa Holmenkollenilla ja raportoi metsän siimeksestä, toinen haastatteli (enimmäkseen norjalais-) mitalisteja tunnelmallisessa hirsimökissä, kolmas teki haastatteluja Oslon keskustassa. Lisäksi joka ilta oli tarjolla mm. vaihtoehtoista hiihdonopetusta milloin minkäkinlaisilla huumorisuksilla tai tavallisilla suksilla, mutta normaalista hiihdosta poiketen.

Seitsemän viikkoa ennen MM-kisoja alkoi NRK:lla Mitt liv som Northug -otsikolla varustettu tosi-tv -tyyppinen haastekisa, jossa urheilua muutoin harrastamaton norjalaisnäyttelijä Mads Ousdal treenasi kohdatakseen MM-kisojen aikana kilpaladulla vastaavan ruotsalaiskisan ("Mitt liv som Hellner") osallistujan, Eric Segerstedtin. Tarvitseeko edes mainita, että norjalaisosallistuja voitti tämänkin kisan?

Norjalaismediassa muistettiin tavalla tai toisella jokaisena kisapäivänä nostaa esille Lahden MM-kisojen dopingasiat. Tämä uutisointi alkoi jo itse asiassa ennen kisoja, kun suurimman sanomalehden kaksi toimittajaa oli ollut Suomessa jahtaamassa mm. erästä entistä kilpahiihtäjää. Aiheesta kysyttiin myös Suomen pääministeriltä, joka oli haastatteluvieraana ruotsalais- ja norjalaiskollegansa kanssa NRK:n hirsimökkistudiolla yhtenä iltana.

Doping-asian lisäksi lähes joka päivä seurattiin jotain itkevää norjalaista (mies-) urheilijaa. Yksi mäkihyppääjä itki, kun ei mahtunut joukkueeseen (tämä tapahtui kaksi kertaa!). Kaksi muuta mäkihyppääjää itki, kun hyppy ei sujunut toisella kierroksella. Voittoisan mieshiihtäjän itkua maalialueella katseltiin ensin suorassa tv-lähetyksessä ja sittemmin illan kisastudiossa, jossa ko. hiihtäjä sai kertoa omin sanoin, miltä tuntui. Samaa itkupätkää saattoi halutessaan katsella tietysti myös netissä ja seuraavan päivän sanomalehden urheiluosio oli pullollaan analyysiä siitä, miten tällainen itkeminen vaikuttaa imagoon ja yleisön sympatioihin.

Ei ole vaikea uskoa juttuja, joiden mukaan norjalaisyleisö paikanpäällä kannusti myös muita kuin omiaan: Glomfjordissa Jyri sai työkavereiltaan kisojen alkupuolella ensin pienimuotoista hattuilua Suomen "kisamenestyksestä", mutta Heikkisen kultamitalin jälkeen tulikin sitten useita onnitteluja. Jopa meikäläinen sai eräältä paikalliselta tutulta onnittelutekstarin Suomen hienosta menestyksestä miesten 15 km:n kisassa! NRK:n haastattelussa tosin yritettiin omia ainakin osin suomalaiskultamitali Norjaan päävalmentajan kansalaisuuden varjolla.

Masentavinta oli seurata kisoja katselemalla ja kuuntelemalla NRK:n lähetyksiä ja vilkuilemalla samalla suomalaisia tai norjalaisia nettikeskustelijoiden kommentteja. Kisatuloksia oli hakea joko YLEn sivustolta tai kisojen virallisesta tulospalvelusta. NRK:n teksti-tv ja nettisivusto eivät tässä tilanteessa auttaneet. Saadakseen selville NRK:n sivuilta esim. kuka voitti miesten 15 km, piti jaksaa lukea loppuun asti kahta norjalaismitalistia hehkuttanut piiiiiiiitkä uutinen. Ihan lopussa muistettiin mainita voittaja. Toista se on täällä Nordlandissa: Avisa Nordland oli tehnyt uutisen, jossa kerrottiin heti kärkeen voittaja, vieläpä kuvan kanssa.

Taikasanat

Laukkuni ei ilmeisesti ollut lainkaan kiinnostunut palaamaan Helsingistä Osloon helmikuisen reissun jälkeen. Odoteltuani turhaan aikani matkatavarahihnan tykönä Gardermoenilla, taapersin tulopalveluun.

Tulopalvelussa oli kaksi työntekijää, mutta onneksi jonottajiakin oli aika vähän. Päästyäni tiskille aloin jotenkin ihan automaattisesti selostaa asiaani ruotsiksi. Miespuolinen työntekijä tiskin takana esitti minulle liudan kysymyksiä hurjalla nopeudella. Koska hän puhui norjaa (ja vieläpä minulle vaikealla murteella), minun piti aina jonkin aikaa miettiä, ennenkuin pystyin vastaamaan. Uusi kysymys esitettiin samantien, kun olin saanut edelliseen vastattua. Työntekijä vaikutti kärsimättömältä joutuessaan odottelemaan minun vastauksiani ja näytti lähinnä vihaiselta tai ärtyneeltä.

Mies ei vilkaissutkaan minuun kertaakaan "keskustelumme" aikana, keskittyi vain näpyttelemään tietokonetta. Mies kysyi minulta, missä hotellissa olen yötä ja koska paluulentoni (Helsinkiin) lähtee. Tässä kohden pääsin sanomaan, että minulla on Oslo-Bodö -lentolippu seuraavalle päivälle, ja asun Glomfjordissa.

Asumispaikkani ilmaiseminen sisälsi selkeästi taikasanat. Mies lopetti tietokoneen näytön tuijottamisen ja katsoi minuun. En tiennyt, mitä pitäisi ajatella tai tehdä, joten pahoittelin sitä, etten (vielä) puhu norjaa, vaikka asun täällä. Tulopalvelun työntekijä ilmoitti, ettei kielitaitoni puuttuminen ole mikään ongelma ja ilmoitti puhuvansa niin paljon ruotsia kuin vain itse osaa. Mies hidasti puhenopeutta ja alkoi todella puhua käytännössä ruotsia. Silmieni edessä oli tapahtunut aivan hämmästyttävä muutos. Mies selitti minulle, että laukkuni tuotaisiin hotellille. Jos se ei jostain syystä onnistuisi, laukkuni tuotaisiin Glomfjordissa kotiovelle. Ja koko loppuasioinnin ajan mies hymyili minulle oikein ystävällisesti. Seuraavana aamuna samainen tulopalvelun työntekijä (Mikael) soitti ja varmisti ensin, että olen vielä hotellilla ja ilmoitti sitten, moneltako laukkuni tuotaisiin.

Laukkua ei luvattuna aikana kuulunut. Olin ehtinyt jo edellisen illan ja saman aamun aikana kuulla kaikenlaisia onnettomia ja onnellisia loppuja saaneita juttuja kadonneista matkatavaroista. Koska trolleyni on marraskuusta alkaen yrittänyt matkailla itsenäisesti, aloin epäillä, että se nytkin olisi hengailemassa muina laukkuina jossain respan nurkassa valmiina lähtemään kenen tahansa mukaan. Tai se olisi ehkä jo rullannut hotellin baariin etsimään uutta matkaseuraa.

Kysyin respassa olleelta työntekijältä, olisiko trolleyni mahdollisesti tuotu sinne. Työntekijä vaati töykeästi saada tietää huoneemme numeron. Katsottuaan huoneen tilanteen, hän ilmoitti, ettei laukkuani olisi todellakaan kannattanut pyytää tuomaan hotellille, koska mehän luovuttaisimme huoneen jo viimeistään tunnin kuluttua pois. Minun olisi - kuulemma - pitänyt ymmärtää antaa vain kotiosoitteeni ja pyytää lähettämään laukku (ensin pieni taidepaussi ja sitten erittäin halveksuvasti, lähes sylkäisemällä:) "Suomeen". Tässä kohden ilmoitin, että meille oli annettu hotellihuoneeseen jatkoaikaa. Ja me asumme Glomfjordissa.

Simbsalabim ja muut taikasanat ovat nyt saaneet vakavan kilpailijan "Jag/vi bor i Glomfjord" -lauseesta. Respanaisen töykeys hävisi. Hän pahoitteli, että kassini oli mennyt hukkaan ja ilmoitti korjaavansa hotellihuoneemme kohtaan tiedon lähtöajastamme. Jos meille oli huoneeseen luvattu lisäaikaa, oli heidän mokansa, ettei sitä näkynyt koneella. Nainen ehti vielä toivoa ääneen, että kassini löytyisi ja ehtisi hotellille ajoissa. Hän myös selitti minulle, että tämä tällainen matkatavaroiden katoaminen on aina niin kamalaa. Tässä kohden keskusteluamme respaan oli tullut mies, joka kysyi, puhuimmeko jostain kadonneesta laukusta - ja olisiko se tämä tässä. Miehellä oli totta tosiaan meikäläisen trolley. Siinä vaiheessa en enää jaksanut valittaa siitä, ettei laukkua oltu tuotu luvattuna ajankohtana. Respanainen eläytyi ihan täysillä siihen, miten hienoa oli, että sain laukkuni sittenkin näin pian.

On vaikeaa laittaa pelkän vilkkaan mielikuvituksen piikkiin niitä asiakaspalvelukokemuksia, joita minulle on nyt marraskuusta asti kertynyt lähinnä trolleyni omatoimimatkailun vuoksi. Asiakkaana olen silmänräpäyksessä muuttunut (asuinpaikkatietoni jälkeen) mistä tahansa kassinsa hukanneesta ulkomaalaisesta asiakaspalvelua rasittavasta taakasta melkein yhdeksi "meistä", joka on saanut ilman omaa syytään hankaluuksia osakseen. Töykeistä, tylyistä, kylmäkiskoisista ja/tai välinpitämättömistä työntekijöistä on puolestaan paljastunut empaattinen ja ystävällinen puoli sekä taito puhua ruotsia ja kyky hymyillä.

En yleistä tai halua luoda mitään kattavaa teoriaa näiden kokemusten pohjalta, sillä Glomfjordissa kaikki ovat suhtautuneet meihin tosi ystävällisesti koko ajan. (Joskin siihen on varmaan vaikuttanut se, että alusta asti olemme pyrkineet käyttämään määrätietoisesti ruotsia, norjaa tai niiden sekoitusta.) Bodössä asioidessa kielipuolisuus ei ole ikinä tuonut töykeyttä saamaamme palveluun. Bodön tien varrella olevan tietyön takia joudutaan liikennettä pysäyttelemään ja tietyömies on ollut valmis selostamaan kaiken tarvittavan englanniksi, jos emme olisi norjankielistä ohjeistusta tarpeeksi hyvin ymmärtäneet.

Palvelun laatu ei välttämättä riipu asuinpaikasta tai kansalaisuudesta. Oslo-Bodö -lentomme lähdön viivästymisestä Jyrille tuli tieto tekstarilla, mutta meikäläiselle ei.